Pieni laukku

Pienelle neidillemme piti saada oma laukku. Häneltä kun on tämä jokanaisen oikeus uupunut.

Kiinteillä silmukoilla virkkasin kaksi ympyrää, jotka ompelin kinni klipseihin ja toisiinsa. Hihnan virkkasin pylväillä.

Pieni on, mutta muutama tärkeä mahtuu mukaan.

Lankana oli Novitan PuroBatik. Ei kauhean hyvä valinta tähän työhön. Näyttää siltä, että laukussa olisi likatahroja valmiiksi. 

Ai niin, ompelinhan minä keittiöönkin uudet verhot, keltsua tietty!

..ja poikien kanssa askarreltiin ketjua..

Hanko -langasta on syntymässä tyynynpäälinen, mutta virkkuukoukkuni ei kestänyt sitä. Onko muilla käynyt näin? Onko noi muoviset koukut jotenkin huonoja?

No nyt on bambukoukku ostettu, jospa se kestäisi.

Niittipyssy ja nuppupeitto

Niinhän se oli, että IKEAn lanka osoittautui syypääksi ompelukoneeni ongelmiin (tai minun ongelmiini ompelukoneen kanssa).

Eräs itseäni viitseliäämpi ja taitavampi nainen tuli ja otti asiakseen katsoa mikä konetta vaivaa. Vaihdettiin lanka. Ei mitään muuta. Ja tadaa -kuin uusi jälleen. Kaunista tikkiä tulee, eikä kiristä.

Kiitos!

Nyt on siis hetken nukuksissa ollut ompeluinto taas huipussaan. Vaikka kaikkea uutta jo teki mieleni ompeleman, aloitin kuitenkin siitä, että keskeneräiset ensin. Kuten tämä nuppupeitto:

(näyttääpäs jotenkin kupruiselta kuvassa)

 

Tästä tuli tällainen yksinkertainen peitto. Oli vaan niin söpö kangas, että piti saada käyttöön.

Meillä on lastenhuoneessa jo aika monta vuotta nähnyt säilytyspenkki. Vaalea päälikangas oli likainen ja kulahtanut. Vaan eipä ole enää. :)

Vähänkö olin iloinen kun tajusin miten nopeasti ja pienellä vaivalla siitä sai kuin uuden.

Sopiva pala kangasta. Siksakkia. Ja niittipyssy.

Ja esikoinen yhtyi äidin iloon. Nyt on "aarrearkku" sängyn vieressä ja se on täynnä aarteista parhaimpia. Unirättejä tietenkin!

Seuraavaksi minun ja niittipyssyn uhriksi taitaa joutua tuo 100 vuotta vanha puusohvamme, joka kaipaisi uutta verhoilua. Se taitaakin olla jo isompi homma kuin tämä. :)

Huominen on hyvä

Kone kaipaisi huoltoa. Työt odottaa valmiiksi tekemistä.

Joskus ei vaan jaksa tehdä asioille mitään. Tavallaan se on tarpeellistakin. Ainakin minulle.

Kerätä sitä raivokasta tarmoa, jolla sitten kaikki tekemättömät saa keralla tehdyksi. 

Ja oppia olemaan armollinen. Itselle.

Ei tämä mun maailma kaadu vaikka noi pyykit on olleet narulla kolme päivää ja maja kahvipöydän alla viikon.

Mutta se munpitäämunonpakkotäytyyjakaikkimuutkinäidit. Se syövyttää. 

 "Äiti, mä rakastan näitä kaikkia"

Tuli harmaan sävyistä tekstiä. Välillä se on sitä.

Ja hyvä niin. Ei ne harmaatkaan päivät tyhjäksi jätä. 

Huomenna varmasti jo tuoksuu kevät. Ja tulppaanit.

Ehkä keltaiset.

Tunnustuksia

  

Olen saanut kaksi tunnustusta. Tai oikeammin yhden tunnustuksen kaksi kertaa. 

Kyllähän tällainen mieltä lämmittää. :)

Kiitos siis Harakka* ja Laura*! 

 

Tämän tunnustuksen tarkoitus on saada huomiota suhteelliseen uusille blogeille, joilla on alle 200 lukijaa. Tässä säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
2. Valitse 5 ihanaa blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen, antavat sen eteenpäin.

Olen kerrankin viitseliäs ja laitan eteenpäinkin tämän. Seuraaville:

1. Annelle Käsityön Riemua blogiin*

2. Virkattu Sydän -blogin Tikolle*

3. NupuriSofialle*

4. pikkuLauralle*

5.   Väripisaralle*

*klikkaa